Kausi 2011 on paketoitu, joten lähdetään ruotimaan, mitä jäi käteen. Ensiksi kuitenkin palataan siihen, mihin edellinen blogi päättyi eli Kalevan kisoihin Turkuun, jossa järjestettiin todella upeat skabat. Kilpakävelyreitti kulki Aurajoen ”rannalla”, jonne varovaisen arvion mukaan oli kerääntynyt noin kolmisen tuhatta katsojaa, wau! Mukavahan siinä oli sitten päästellä yleisön pauhatessa innokkaasti. Voittoajaksi kellotettiin uusi enkka 1.23,40. Oli hienoa päästä uudelle minuuttiluvulle, mutta hiukan jäi harmittamaan se, että jäin valmentajani enkasta parisenkymmentä sekuntia. Sen ennätyksen rikkominen onkin sitten seuraavien kisojen juttu. Kalevalaisten jälkeen tein viimeistelyjakson, jonka parhaimpana antina oli uusi enkka testikolmekymppisellä 2.11,34. Viimeistely Suomessa meni muutenkin kaikin puolin nappiin, joten Etelä-Koreaan lähti todella itsevarma urheilija.

Valmisteleva leiri oli Mokpossa, joka sijaitsee Etelä-Korean lounaisosassa. Leirikeskuksena toimi Mokpo International Football Center, joka nimestään huolimatta tarjosi majapaikan myös yleisurheilijoille. Suomalaisten lisäksi Mokpossa oli yleisurheilijoita muistakin pohjoismaista ja myös Virosta. Lennon jälkeen oli sekainen olo pari kolme päivää, kurkku karhea ja takareidet jokseenkin jökissä istumisesta. Vähitellen Korean aika siirtyi roppaan, paikat vetreytyivät eikä kuuden tunnin aikaerosta ollut mitään tietoa. Sai alkaa siis keskittyä normi päiväkuvioihin, joihin kuului pari kertaa ulkoilua lenkkivaatteissa, syöntiä, lepäämistä sekä kosteuteen ja kuumuuteen sopeutumista. Mokpo tarjosi fasiliteetit kaikkiin muihin edellä mainittuihin asioihin paitsi kuumuuteen sopeutumiseen. Leirin aikana aurinko näyttäytyi vain muutaman kerran ja silloin olikin heti tuskaisen kuuma, mutta muuten keli oli pilvistä ja sateista. Kun Suomen ensimmäinen iskujoukko siirtyi kisakylään Daeguun, saimme kuulla, että siellä on huomattavasti lämpimämpää. Niinpä muutimmekin suunnitelmia ja lähdimme kolme päivää suunniteltua aiemmin Daeguun, mikä oli näin jälkikäteenkin katsoen erittäin fiksu veto.

Korean pojat olivat rakentaneet Daeguun aivan mahtavan kisakylän. Reenibaana lähti muutaman sadan metrin päästä asunnosta. Urheilukenttä oli myös aivan vieressä. Ruokala oli rakennettu parkkihalliin, jonne pääsi näppärästi kaikista asunnoista hissillä. Mitään ylimääräistä liikkumista ei tarvinnut, koska kaikki tarvittava sijaitsi kisakylässä. Kisakylän porteilta lähtevät bussikuljetukset mahdollistivat stadionilla ja keskustassa vierailut, jos niihin halusi mennä. Itse tyydyin viettämään aikaa kisakylässä, jossa järjestettiin päivittäin erilaista ohjelmaa, kuten muun muassa musiikki- ja tanssiesityksiä, puutikkojen tarkkuusheittoa, peilien askartelua ja saviukkojen valmistusta.

Mutta sitten itse kisapäivään. Herätyskello soi aamuyöllä 04.30. Vatsassa oli tuttu kutkutuksen tunne. Aamupalan jälkeen aloin sekoittaa urheilujuomia, kuusi litraa kaiken kaikkiaan. Lisäksi juoma-arsenaaliin kuului 1,5 litraa coca colaa (luonnollisesti hiilihapot ravisteltu pois edellisenä päivänä) ja viisi energiageeliä. Tarkistin vielä muistilistasta, että kaikki tarvittavat tavarat olivat mukana, ja sitten bussiin. Kisapaikalla fyssari teki vielä viimeiset ravistelut ennen verkkaa. Roppa tuntui hyvältä. Ajattelin, että tänään on mun päivä. Starttipyssy pamahti 08.00. Ensimmäinen kilsa meni konetta käynnistellen 4.40 min/km ja sitten vähitellen vauhdin hilaaminen 4.30 min/km. Vitoset menivät seuraavasti: 22.51, 22.39, 22.26, 22.34, 22.36, 22.38, 23.14, 23.41, 24.35 ja 25.18. Löysin sopivan matkavauhdin ja huomasin, että kärki on samalla suoralla – näköetäisyyden päässä. Uskoin vahvasti, että saan pidettyä oman vauhtini ja selkiä alkaa matkan varrella tulla vastaan. Kuten väliajoista näkyy, näin ei kuitenkaan käynyt, vaan vaikeudet alkoivat noin 30 km jälkeen. Jossakin vaiheessa huomasin, että aina juonnin jälkeen tuli hiukan huono olo. Yritin juoda kuitenkin vähän kerrallaan, mutta olo ei helpottunut, kunnes noin 35 km:n kohdalla vatsan sisältö tuli ulos, kolmessa otteessa. Sen jälkeen tuli mielettömän hyvä olo ja iskin Espanjan Garcian peesiin. Pian juoma-aseman jälkeen saatoin kuitenkin huomata, ettei vatsa vetänyt edelleenkään ja edessä oli väistämätön energioiden ehtyminen. Oli karua huomata kärjen lipuvan yhä kauemmas. Tänään minun piti olla tuolla. Vauhti hiipui koko ajan, enkä pysynyt takaa tulevien vauhdissa, vaikka kuinka yritin. Lihasten glykogeenivarastot olivat tyhjentyneet ja eteenpäin mentiin pelkillä höyryillä. Maaliviivan ylityksen jälkeen olo oli sen verran väsynyt, että järjestäjät kantoivat minut tiputukseen tokenemaan. Kun sain nestettä kehoon, vointi alkoi kohentua melko nopeasti, mutta saman tien iski mieletön pettymys. 15. sija ja loppuaika 3.52,32 oli todella kaukana siitä, mitä lähdin kisoista hakemaan. Ainut positiivinen asia oli se, että kävelin alle Lontoon olympiarajan.

Nyt, kun kisoista on kulunut noin 1,5 viikkoa, olo on edelleen hyvin pettynyt, mutta Ruotsiottelun voitto uudella ennätyksellä toi hiukan balsamia haavoille. En olisi uskonut, että pystyn 40 minuutin alitukseen 10 000 metrillä vain kuusi päivää Daegun jälkeen. Maaliintulon jälkeen hymy nousi kasvoille ja aloin siinä euforisessa mielentilassa miettimään kulunutta kautta ja löysin paljon positiivisia asioita. Ensinnäkin listasin kisakaudella tehdyt ennätysparannukset ja saatoin huomata, että ainoastaan 50 km (toki tärkein matka) ennätys jäi saavuttamatta. Jatketaan positiivista ajattelua ja todetaan samaan hengenvetoon, että nyt tuloslistassa luki tulos, kun taas viime vuonna DNF, edistystä!

Matka  Vanha enkka  Uusi enkka / tämän vuoden tulos
10 km  40.27   39.55
20 km  1.24,43   1.23,40
30 km  2.15,42   2.12,06
50 km  3.47,36   3.52,32

Ylipäänsä olen onnistunut nostamaan tasoani viime vuodesta, vaikkei se MM-kisoissa näkynytkään. Olen saanut tehtyä tällä kaudella todella kovia harjoituksia, joita kukaan ei voi enää ottaa pois. Ne ovat kehon muistissa valmiina odottamassa tilipäivää. Palkkapäivä on valitettavasti jäänyt saamatta kahtena vuotena peräkkäin, mutta se on samalla kasvattanut minussa ihan mieletöntä nälkää. Tiedän, että kun saan mahani toimimaan, tulee rumaa jälkeä, kuten eräs ystäväni totesi.

Vietän muutaman viikon ylimenokautta akkuja lataillen. Sitten uuteen kauteen ja uuteen nousuun!!