Edellisen raapustuksen jälkeen on ehtinyt olla kaksi starttia, joissa molemmissa syntyi enkat. Kauhavan SM-maantiellä 30 km:n ennätys parantui reilut 3,5 minuuttia lukemiin 2.12,06. Kisa käytiin kohtuullisen lämpimässä säässä. Lämmin keli ei yleensä ole tuottanut minulle ongelmia, varsinkin, kun siihen on ehtinyt tottua. Kauhavalla kuitenkin huomasin, että adaptaatio oli hiukan vaiheessa ja siksi matkavauhti hiukan hyytyikin viimeisellä kympillä väliaikojen ollessa 43.34, 43.32 ja 45.04.

Viiden päivän päästä kävelin 30 km uudestaan KIHUn väsytystestissä, jossa matkaan kului aikaa kuusi sekuntia enemmän. Kaksi kolmekymppistä viiden päivän sisällä noin 4.24 min/km (vastaa 3.40 loppuaikaa 50 km:lla) vauhdilla, loistavaa! KIHUn projekti, jossa tutkitaan väsymisen aiheuttamia muutoksia, on jatkunut jo muutaman vuoden ajan, jona aikana on kertynyt mukavasti hyödyllistä dataa omasta tekniikasta. Nytkin pystyttiin tarkistamaan, oliko syksyn polvioperaatio aiheuttanut mitään sellaista muutosta, jota ei silmällä erottanut. Ilokseni sain kuulla, ettei mitään poikkeavaa käppyröissä näkynyt.

Toinen enkka syntyi viime torstaina karnevaalikisoissa 10 000 metrillä (40.39,63). Mieli olisi halunnut lähemmäs 40 minuuttia ja ehkä jopa hiukan allekin, mutta jostain syystä dieselistä ei saanut puristettua turbovaihdetta esiin. Parin sekunnin ennätysparannus ei aiheuttanut hirveitä hurraahuutoja, mutta kävelyn helppous sinänsä miellytti. Välillä on hyvä rassata konetta tällaisilla vauhdikkaammilla pätkillä, jotta saadaan karstat pois putkistoista.

Kauhava järjesti jo 11. kerran kilpakävelykarnevaalit peräkkäin – ja taas kerran aivan upeasti. Ohjelmassa oli tarjolla monipuolista tietoa niin käytännön kuin teoriankin tasolla muun muassa tekniikasta, lihashuollosta ja ravinnosta. Oli mahtavaa toimia motivoituneiden nuorten kouluttajana ja huomata, että porukassa hyvä tekemisen meininki. Yksi karnevaalien huipennuksista oli käynti Mika Salo Circuitissa, jossa allekirjoittanut kaasutteli nopeimman ajan, maininnan arvoinen asia :)

Normisti tähän aikaan alkaisi taasen matkalaukkujen pakkailu ja suuntaus kohti viimeistelyleiriä St. Moritziin. Tänä vuonna päätimme kuitenkin valmentajan kanssa, että teenkin viimeistelyn kotimaassa. Suomessa pystyn tekemään pitkät lenkit kovempivauhtisina kuin vuoristossa ja säästän monta harjoituspäivää, kun ei tarvitse matkustella ja sopeutua vuoristoilmastoon. Pari viime viikkoa ovat osoittaneet, että juuri ne kilpailuvauhtiset tai lähellä kilpailuvauhtia olevat pitkät lenkit ovat vieneet kuntoa kivasti eteenpäin ja nyt, kun jään Suomeen, minulle jää vielä reilu kuukausi aikaa tehdä niitä lisää.

Seuraavan kerran puen numerolapun rintaan noin kuukauden päästä Kalevan kisoissa. Edessä on tärkein ja kovin jakso ennen Daeguun lähtöä, joten pidetään peukut pystyssä, että kaikki menee hyvin.