Kisakauden avaus

Afrikan leiri on tampattu. Sen voisin kuvailla onnistuneen kohtuullisesti: ei se ollut loistava, muttei huonokaan. Pientä säätöä joutui tekemään matkan varrella. Sopeutumisvaiheen jälkeen sain alle hyviä reenejä, mutta sen jälkeen iski niin sanottu huhtikuun kirous – ehkä liioiteltu ilmaus, mutta siltä se aluksi tuntui. Aika monta kertaa juuri huhtikuussa on joku kehon osa sanonut työsopimuksen irti. Tällä kertaa pakara vihoitteli, mutta onneksi sen kanssa pystyi taiteilemaan eikä tarvinnut, kun siirtää yhtä reeniä päivällä eteenpäin. Selvisin siis säikähdyksellä, vaikka oireet olivat samanlaiset kuin viime vuonna, jolloin pakara vaivasi pidempään. Loppuleiristä kamppailin väsymyksen kanssa, mutta lopetus sujui kuitenkin ihan tyydyttävästi.

Suomessa olen ollut nyt reilun viikon. Pääsiäisen jäljiltä keho on täynnä mämmin tuomaa energiaa. Sitä tarvitaankin, kun avaan kisakauden Sesto San Giovannissa Italiassa 1.5. Vuoristosta paluun jälkeen meno on ollut nihkeää. Varsinkin ensimmäinen vauhtireeni oli yhtä tervanjuontia. Sen jälkeen on päivä päivältä tuntunut paremmalta, ja viime päivinä olen saanut jalkoja liikkumaan jo vähän rivakammin. Jos tunne kintuissa muuttuu tätä tahtia, on parin päivän päästä odotettavissa ihan mielenkiintoinen skaba. Katsotaan, miten tämä diesel-kone saa itsestään irti 20 km:n ”pikamatkalla”.

T. Jarkko